Vintage Livingin blogissa oli juttua siitä kuinka joskus joku lehdessä nähty koti yksinkertaisesti pysäyttää ja vaikutus tuntuu sydämessä asti. Minullekin kävi menneellä viikolla niin. Tässä Glorian Kodissa esitellyssä kantakaupunkikodissa oli mielestäni vain niin ihana tunnelma, (vaikka ihan kaikkia yksityiskohtia en ehkä valitsisikaan), että voisinpa vaikka muuttaa tuonne heti. Myönnän, että juttu iski ytimeen siitäkin syystä, että pala vanhaa Helsinkiä on myös minun haaveeni, joka välillä iskee voimakkaammin, välillä laimeammin, mutta yhtä silti on alati olemassa. Ja nyt Tukholmassa kaupungin keskellä marhailun seurauksena olen ollut jälleen kärsimättömämpi kaupunkiin paluuta kohtaan, vaikka tiedän, että sen aika ei vielä ole. Klikatkaa kuvia niin näkyvät isompana!
Harmi vaan kun kuvien sävyt eivät sähköisesti toistu ihan niinkuin pitäisi. Mielestäni tämä juttu oli myös varsin kiinnostava sen suhteen mitä hyvä sisustussuunnittelija voi saada aikaiseksi. Auttaa luomaan kodista asukkaidensa näköisen, mutta antaa näkökulmia, joita en itse ainakaan keksisi. Hanni Koroman kädenjälki on tehnyt minuun lähtemättömän vaikutuksen ennenkin (mm. Suosalojen ihana talo). Mielenkiintoisia vinkkejä oli mm. se että kun seinien väri jatkuu katon reunojen yli syntyy illuusio korkeammasta tilasta. Ja kuinka sävyt huoneeseen valitaan sen mukaan mitä ikkunasta näkyy, esim. tässä tapauksessa mustat keittiön yksityiskohdat toistavat ikkunasta näkyviä mustia kattoja. Muuten johtolankana oli pohjolan valo ja sininen hetki, joiden sävyt toistuvat maalatuissa pinnoissa. Koti näyttääkin ihanan utuiselta. 