We cut our actual winter holiday short, and returned to the south to start on our renovation. We now have two doorways on the wall between the living room and kitchen - one for the new kitchen, and the other will lead to our daughter's future bedroom. We used to have to get to the kitchen via a narrow corridor with one door leading to its own outside door. The maid would have quietly slipped through it to attend to her chores in the olden days. Well the house buy didn't include a maid (unfortunately!), the corridor is so narrow that we can't get a dining table through it to the otherwise sizeable kitchen, and the kitchen is adorned in a not-so-inviting 60's chipboard look, so we don't feel too bad about making the space work better for us.
The pictures from Billnäs, however, tie in with this rather lengthy rant, as we visited a reclamation yard there and managed to pick up a door for our daughter's room as well as an old half circle window to go in the wall between the kitchen and the new bedroom.
The old industrial milieu of Billnäs is breathtaking!
Varsinaisen hiihtolomailun poikkasimme puolivälistä ja palattiin etelään aloittelemaan remonttia toden teolla. Nyt on keittiön ja olohuoneen väliselle seinälle puhkottu kaksi aukkoa, joista toiseen tulee uusi pienempi keittiö ja toisesta on käynti tytön tulevaan huoneeseen. Aiemmin oli keittiöön kulku kapeaa käytävää pitkin asunnon perällä, josta toinen pää johtaa suoraan omalle ulko-ovelle. Sieltä on kai sisäkkö ennen muinoin hipsinyt keittiöhommiin. Kun sisäkköä ei ikävä kyllä kuulunut kauppoihin ja käytävä on niin kapoinen, ettei ruokapöytäkään sieltä muuten tilavaan keittiöön mahdu ja kyökki on muutenkin 60-luvun lastulevykuosissa, päädyimme loihtimaan tilan hivenen käytännöllisemmäksi ja tytölle samalla oman huoneen.
Billnäsin kuvat liittyvät aiheeseen siinä mielessä, että kävimme hakemassa Rakennusapteekin varaosapankista tytön huonetta varten oven sekä pikkuisen toiselta puolelta vihertäväksi maalatun kaari-ikkunan, joka upotetaan ylös uuden keittiön ja tytön huoneen väliselle seinälle. Isompikin ikkuna olisi ollut tuohon kerrassaan ihana, mutta kenties lapsi ei olisi yksityisyytensä puutetta arvostanut enää viisitoista kesäisenä. Kaihoisasti katselin purettujen kaakeliuunien perään, jonain kauniina päivänä vielä!
Mutta ah Billnäs! Miljöö on kerrassaan vaikuttava, rosoinen, kaunis, jotenkin hurmaavalla tavalla pysähtynyt. Kuvissa vilahtava keltainen kivitalo voisi olla vaikka Ranskasta, ihan unelmainen! Punamullatut puutalot taas kuin suoraan Melukylän lapsista. Vanhat ruukki- ja tehdasrakennukset tuovat maisemaan huikaisevaa särmää. Jos olisin vaikkapa tekemässä muotijuttua tiedän kyllä mihin suuntaisin kuvaamaan.