Weary-legged and arms heavy from carrying our shopping bags, it was nothing but uplifting to return in the early evenings to white, spacious loveliness with the rushing of waves as a backdrop. On returning home, everything seemed strangely to have shrunk and I wasn't sure how to continue life without being able to gaze at the sea... Luckily, it shouldn't take too long to get used to one's little circles again, but thinking about this special place still leaves me with a warm glow and determination to go back again!
Jalat kävelemisestä ja kädet kantamuksista väsyneinä oli suorastaan ylevää palata valkoiseen avaraan ihanuuteen meren kohinan ulottuvissa. Koti oli palatessa kummasti surkastunut ja päällimmäisenä ihmettely, miten enää elää ilman merinäkymiä... Onneksi niihin omiin uomiinsakin kai tottuu varsin pian, mutta tämän paikan ajatteleminen saa edelleen lämmön väreet tuntumaan sydämessä asti, pakko päästä vielä takaisin!
~~~
~~~
~~~
~~~
