Jos kauempana asuessani imin itseeni kaupunkia aina siellä käydessäni, niin nyt halutti oikein ahmia valkovuokko- ja ketunleipämättäitä, rastaiden laulua, mutkaisia hiekkateitä, järven samettipintaa. Fiskarsin puodit ja kahvilat kutsuivat, mutta ihaninta oli poiketa sivummalle ja kurkata salaa ihmisiä pihoillaan kahvinjuonnissa ja riippukeinussa makaamassa. Kotimatkalla poikettiin vielä Fagervikiin, se taitaa olla ihanin paikka taivaankannen alla. Ja mummonmökkikuume kasvoi taas kohisten!
