The last few weeks have been rather hectic, sometimes stressful, but tingling, too. We have lived in our wooden house for nearly three years, and although I've adapted and even enjoyed it, a constant longing for the buzz of living in town (although a quieter nook in town) has been bubbling beneath the surface. Sometimes with more force, at times more calmly, but the feeling's been there all the same. A longing to live in the shelter of thick stone walls of an old building close to everything. We've just sold our house at quite a speed and have already set our sights on a new home, but still have to wait a couple of weeks to see if it all goes through. If we do manage to get the apartment I can promise an abundance of renovation posts, as it needs quite a facelift. In any case, we need to leave the current house rather soon, so I should start getting on with a whole lot of sorting out. Already feeling relieved, enthralled!
Viime viikot ovat olleet varsin kiireisiä, ajoittain stressaavia, mutta myös kutkuttavia. Lähes kolme vuotta olemme puutaloamme asustaneet ja vaikka tänne on omalla tavallaan sopeutunut ja oppinut viihtymäänkin on pinnan alla kytenyt jatkuva kaipuu kaupunkiin. Välistä palavammin, toisinaan säyseämmin, perusvire silti sama. Kaipuu vanhan talon kiviseinien suojaan kaikkea lähelle. Talo myytiin vastikään pikavauhtia ja uusi kotikin on kiikarissa, mutta lunastusajan yli vielä maltettava ennen kuin voi huokaista. Mikäli sen saamme lupaan remonttipostauksia vastakin, sillä aikamoista siistimistä se kaipaa. Muutto lähestyy joka tapauksessa vääjäämättä eli puurtamaan tässä kai pitäisi vähitellen ruveta. Olotila jo helpottunut, haltioitunut!