Sorry, only in Finnish this time ( a tag that's going around over here).
Inkiväärin blogissa oli luvassa kolmelle nopeimmalle pika-analyysi, johon änkesin röyhkeästi neljäntenä mukaan:
1. Vastaa nimelläsi ja minä kerron sinusta jotain.
2. Kerron sinulle, mikä bändi/elokuva muistuttaa minua sinusta.
3. Keksin jotain yhteistä/samaa intressiä mitä meillä on.
4. Kerron mistä saattaisin kadehtia sinua.
5. Kerron ensimmäisen muistoni sinusta.
6. Kerron sinulle eläimen, josta tulet mieleeni.
7. Kysyn sinulta jotain, mitä olen halunnut kysyä.
8. Jos teen tämän sinusta, laitathan tämän blogiisi.
Näin Inkivääri vastasi minulle:
2. sinulle on postia / beatlesin valkoinen albumi
3. tunnut monessa suhteessa sukulaissielulta, ja tunnistan itseäni monissa teksteissäsi. Makusi, niin kodin kuin muunkin suhteen on niin samanoloinen kuin omani.
4. niin hassulta kuin se kuulostaakin, niin remonttianne :)
5. löysin blogiisi jotenkin kiertoteitse, hassusti ja myöhään. Heti ensi visiitillä luin pitkälle vanhempia postauksiasi ja erityisen vaikutuksen minuun tekivät kuvasarjasi. Myös postauksesi Anita Kaushalin Home-kirjasta on jäänyt lähtemättömästi mieleeni ja yhdistänkin sinut aina tuohon kirjaan.
6. kettu. Sellainen oikea pieni englantilainen oranssi kettu, jolla on komeasti valkoinen hännänpää.
7. suurin haaveesi kotisi suhteen?
Herkullinen ajatus välillä tuumata, minkälaiseksi sitä toiset itsensä mieltää ihan vain satunnaisten tekstien ja kuvaotosten perusteella, kun varsinaista kasvokuvaakaan en ole koskaan esitellyt. Aika hyvin Inkiväärin analyysistä itseäni tunnistin - elokuvaa en olisi heti itseeni yhdistänyt, mutta kieltämättä rakastan sen elementtejä; kahviloita, kaupungin vilinää, kirjakauppoja. On varmaan hieman noloa tunnustaa, että Beatlesin levyjä minulta ei löydy yhtäkään, mutta brittiklassikkohan se ja siinä mielessä varmasti sopiikin. Ketut on ihania - asuimme esikoisen syntymän aikaan pari vuotta Lontoossa, ja suurella yhteispihalla eleli kokonainen kettuperhe; ne olivat juuri noita tuuheita kaunokaisia, eikä niitä laihoja, likaisia, roskisdyykkarikettuja, joita siellä lähinnä näkee ikävä kyllä. Suurin haaveeni kotini suhteen on vanha tassuamme - se ei vain ikävä kyllä ainakaan toistaiseksi ole toteutumassa tässäkään kodissa, kunnes päätämme jäämmekö tähän pidemmäksi vai siirrymmekö lähivuosina muualle.
Pika-analyysejä pukkaa siis vuorostaan kolmelle ensimmäiselle täältä!
Image: Living etc
